Nyrkkeily on yksi vanhimmista urheilulajeista ja sillä on vuosituhansien perinteet. Nykyaikainen nyrkkeily sai alkunsa Englannista, kun miekkailukouluissa alettiin 1600-luvulla harjoittaa myös aseetonta itsepuolustusta. Aikojen myötä lajin säännöt ovat muuttuneet moneen kertaan. Nykynyrkkeilyä kutsutaan olympiatyylin nyrkkeilyksi.
Suomeen nyrkkeily saapui 1900-luvun alussa ja Suomen Nyrkkeilyliitto perustettiin vuonna 1923. Nyrkkeily on ollut nykyaikaisten olympialaisten ohjelmassa jo vuoden 1904 St. Louisin kisoista lähtien. Suomalaiset nyrkkeilijät ovat saavuttaneet 16 olympiamitalia.
Ottelut
Olympiatyylin nyrkkeilyssä erien ja sitä myötä otteluiden kesto on eripituinen eri-ikäisillä ja eri sukupuolta edustavilla ottelijoilla. Miehet ja A-junioripojat ottelevat kolme kolmen minuutin erää ja naiset sekä A-junioritytöt neljä kahden minuutin erää minuutin erätauoilla. B-junioreilla on kolme kahden minuutin, C-junioreilla kolme puolentoista minuutin ja D-junioreilla kolme minuutin erää minuutin erätauoilla.
Ottelun voittaa nyrkkeilijä, joka saa enemmän osumapisteitä, eli osuttua osumapistealueille. Otteluissa käytetään kolmea tai viittä arvostelutuomaria sekä niissä on aina kehätuomari, joka vastaa ottelun turvallisuudesta sekä sääntöjen noudattamisesta. Kansallisissa D-junioreiden otteluissa käytetään arvostelun perusteena tekniikkanyrkkeilysääntöjä, jossa kolme tuomaria arvostelee kolmea tekniikan osa-aluetta: lyöntitekniikkaa, liikkumista, koskemattomuutta.
Harjoittelu
Nyrkkeily on taitolaji ja vaatii pitkäjänteistä työtä. Taidon lisäksi lajissa tarvitsee paljon erilaisia fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia, joten myös harjoittelu on monipuolista. Nyrkkeilijän täytyy muun muassa kehittää kestävyyttä, harjoittaa lihaskuntoa, hankkia voimaa sekä hioa tekniikkaa.
Varsinkin lapsena ja nuorena täytyy huolehtia siitä, että yleistaitavuutta harjoittelee riittävästi, jotta saa hyvän perustan lajiharjoittelulle. Kilpailemaan tähtäävien viikoittaisen kokonaisliikunnan määrän tulisi olla 18 tuntia.
Harrastaminen
Nyrkkeilyn voi aloittaa minkä ikäisenä tahansa. Tosin mitä nuorempana aloittaa, sitä paremmat mahdollisuudet on päästä huipulle. Tällä hetkellä Suomessa on yli sata nyrkkeilyseuraa ja harrastajia on kuntonyrkkeilijät mukaan lukien yli 20 000. Kansainvälisellä liitolla, IBA:lla, on 196 jäsenjärjestöä, joissa on arviolta 60 miljoonaa harrastajaa.
Välineet
Nyrkkeilijä tarvitsee hammassuojat, käsisiteet, päänsuojan, otteluhanskat, säkkihanskat sekä nyrkkeilytossut. Harjoituksissa käytetään yleensä 12-16oz (340-397g) hanskoja pari- ja otteluharjoittelussa ja säkkihanskoja säkkiin löytäessä. Käsisiteet sidotaan suojaamaan rystysiä, rannetta ja kämmenen luita. Hammassuojat muotoillaan itse oman purukaluston muotoiseksi. Harjoituskypärä on usein myös poskipäitä suojaava. Kilpailujen järjestäjä on velvoitettu hankkimaan sääntöjen mukaiset otteluhanskat kilpailuotteluihin.
Olympiatyylin nyrkkeily ja ammattinyrkkeily
Amatööri- ja ammattinyrkkeilyn säännöissä on huomattavia eroja. Voidaankin sanoa, että kyseessä on kaksi eri lajia, vaikka lähes kaikki ammattinyrkkeilijät ovat aloittaneet nyrkkeilyn amatöörinä. Kerran ammattilaiseksi ryhdyttyään nyrkkeilijä ei voi enää palata amatöörikehiin. Helpoiten nyrkkeilyn lajit erottaa toisistaan ottelijoiden varustuksista. Ammattinyrkkeilijät ottelevat ilman päänsuojia ja paitaa sekä heidän otteluhanskansa ovat kevyempiä.